Tämä kirja löytyi koulun kirjastosta. Viimeistelin sen lukemisen tuossa muutama päivä sitten tammikuun alkua. Sivuja on 278 eli ei mitenkään erityisen pitkä kirja. Ilmeisesti toi on aika paljon nuoremmille tarkotettu, kieli ei ollut mitenkään vaikeeta. Tosi helppoa ja nopeeta lukea.
Kerrankin valitsin kirjan sen kannen perusteella. Koulussa on joitakin kirjoja sellasilla pitimillä mikä lie esillä ja bongasin sieltä ja vihdoin kävin yks päivä nappaamassa vaikka muutakin luettavaa kyllä on. Kannet on aivan ihanat! Rakastuin heti ensi näkemältä. Todella värikirkkaat ja yksityiskohtaisesti piirretyt. Etukannessa on kuva Minli -tytöstä lentämässä kirkkaan punaisella lohikäärmeellä sinisellä yötaivaalla kuunvalossa korkeiden vuorten kohotessa taustalla.
Minli on nuori tyttö entisajan Kiinassa ja asuu Hedelmättömän Vuorten Laaksossa vanhempiensa kanssa hyvin köyhässä kylässä. Tytön isä kertoo hänelle joka ilta satuja ja tarinoita muinaisesta Kiinasta ja miten paikka sai sellaisen nimen. Minliä vaivaa se, että he ovan niin köyhiä, koska hänen äitistä huokailee asiasta jatkuvasti. Minli saa potkua isänsä tarinoista lähteä kysymään Kuun Vanhalta Mieheltä, kuinka he voisivat muuttaa onneaan.
Minli lähtee salaa yksinään matkaan ja törmää polullaan lentokyvyttömään lohikäärmeeseen ja saa tästä hyvän ystävän ja matkakumppanin. Yhdessä he päättävät etsiä Kuun Vanhan Miehen ja matkalla he kohtaavat monia ystäviä ja myös vihollisia. Minli tapaa mm. Kirkkaan Kuunvalon kuninkaan, köyhän buffalo-pojan ja Kuunsateen kylän ystävälliset ihmiset, jotka auttavat häntä hänen matkallaan.
Tarina on aivan ihanan ajaton ja viaton perustuen Kiinalaiseen kansantarustoon. Minlin matkaa kuljettavat erilaiset tarinat, joita eri hänen kohtaamansa henkilöt hänelle kertovat. Kunpa voisin saada nuo tarinat itselleni ylös. Vaihteeksi hieman erilainen fantasiatarina, jossa pääosassa ei ole se, miten hyvä voittaa pahan, vaan nuoren tytön kasvutarina ja oppiminen, että vaikka olisi kuinka vähän, kiitollisuus on se mistä se onni todellisesti tulee. Minlin perheellä ei ole paljoa, mutta heillä on tarpeeksi, ja heillä on toisensa. Hän (ja myös äiti) oppii että onnea ei ole omistaa iso omaisuus ja olla varakas, vaan että elämän arvo löytyy läheisistä ja ystävistä ja rakkaudesta.
Kirja on suloinen fantasiatarina kaikenikäisille, jotka haluavat avata mielensä hieman muillekin raiteille. Ei aina tarvitse ottaa niin vakavasti, välillä voi lukea myös vähän kevyemmällekin tekstille. Tarinaa ovat innoittaneet oikeat kansantarinat, joten kirjassa olevilla tarinoilla on oikestikin jonkunlaista tosiperää, mitä lapsille on kerrottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti