Sund, Erik Axl - Varistyttö

Sund, Erik Axl

Varistyttö

Kustantaja: Otava

Sivumäärä: 415

◊◊◊◊

Minulla oli suuret odotukset tästä kirjasta, koska olin lukemaan päästessäni selannut muutamia kirjablogeja ja muutenkin tutkinut hieman kirjan tarinaa. 

Olin kesällä harjoittelussa ollessani muovittanut kirjan toista osaa, Unissakulkija, mutta en ollut kiinnittänyt kirjaan sen kummempaa huomiota. Ehkä ajatellut vain, että onpa kamala kansi, ei ikinä tekisi mieli lukea tätä. En muista edes tutkineeni kirjaa sen tarkemmin, enkä ollut rekisteröinyt, että kyseessä on karmiva dekkarisarja. Olin täysin siis skipannut tämän tapauksen. 

Kannethan ovat upeat, mutta niin kamalat. Kun aloin lukea Varistyttöä, pidin kannen päällä post-it lappua, koska en halunnut nähdä yöpöydälläni tuollaista kantta.

Kirjan lukeminen kesti ehkä 4-5 päivää lyhyissä erissä. Loput 100 sivua piti kuitenkin lukea kerralla, kun vauhti alkoi vihdoinkin kasvaa. Ensimmäinen 3/4 kirjasta oli mielestäni todella hidastempoista ja välillä jopa tylsää. Asioita kyllä tapahtui, mutta lopulta lankojen päät alkoivat kuroutua umpeen ja asiat selkiytyä ahaa-elämysten mukana. Kirja oli todella nopea ja helppo lukea. Pidin erityisesti siitä, että luvut olivat niin lyhyitä. Se ehdottomasti nopeutti lukemista ja teki asioista jotenkin jämäkämpiä ja suorasukaisempia. Kirjaa lukiessa oli helppo ajatella, että yksi tai kaksi lukua vielä ja sitten pistän kirjan pois, kun tiesi, etteivät luvut olisi montaa kymmentä sivua. Kieli oli todella sujuvaa ja koukuttavaa.

Kirjan aihe on todella kamala. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsiin kohdistuva väkivalta karmii aina ja vielä kauheampaa siitä tekee se, että näitä asioita oikeasti tapahtuu. Lukeminen ei itselleni tuottanut sen kummempia ongelmia onneksi. Täytyi vaan osata sulkea kirja pois omasta mielestään ja sydämestään. Kirja täytyy lukea vain kirjana, eikä jäädä pohtimaan sen tarkemmin. 

Olen paljon blogeista lukenut tämän kirjan kauheasta graafisuudesta, että asiat vaan läväistään lukijan silmien eteen. Oletin siis jotain todella tarkasti kuvattua kauheutta, mutta minusta ne asiat oli vaan sanottu suoraan sen erityisemmin mässäilemättä. Jotkut kohdat kyllä paljastettiin todella tylysti ja suorasukaisesti. Joitakin kauheuksia hetken kirjaa luettua osasi jo odottaa aikaisemmista asiayhteyksistä. Asioita oppi ennalta arvaamaan ja aavistamaan, kun oppi tuntemaan kirjan tyylin. 

Loppua kohti kyllä alkoi karmia, kun asiat alkoivat paljastua ja luin kirjaa yömyöhään, koska en pystynyt enää laskemaan sitä käsistäni ja olisi ollut hassua jättää kirja kesken parhaan loppuhuipennuksen. Loppu oli siltikin todella yllättävä, enkä ollut osannut arvata kokonaan lopputulosta vaikka asioita oli hyvin selvinnyt matkanvarrella.

Koukuttava kirja, jota ei halua päästää käsistään. Taidokas hyppy mielen pimeisiin syövereihin. Yllättävä ja hyvä kirja. Tätä haluaa lukea lisää. Jos kirjan pitkät varausjonot kirjastoissa eivät kiinnosta, kokeile bongata kirja pikalainana suoraan hyllystä. Näin tein itse ja skippasin yli 20. varaussijan. Itse en halua tätä kirjaa tai kirjasarjaa ostaa itselleni, koska en halua tällaista kauheutta kotiini ja kirjahyllyyni. Olen iloinen, että sain tästä nyt kirjoitettua, että saan viedä tämän takaisin kirjastoon ja kummittelemaan jonkun toisen mieltä. Erinomainen kirja kauheasta aiheesta.